Syksy näkyy ja tuntuu

Vielä ei onneksi ole ihan se pimein aika, ja luonnossakin riittää kaunista katsottavaa.

Pieni haikeus on tosin hiipinyt mieleen, kun kesästä oli luovuttava, ja kaikki mitä vaivalla kasvatettiin tuli elinkaarensa loppuun. Mutta miten paljon kauniit ja aurinkoiset päivät ilahduttavat ja piristävät mieltä näin syksyllä. 

Tässä loppukesän ja syksyn tunnelmia mökiltä

Kauden viimeisiä kukkijoita olivat samettiruusut, joiden siemenet keväällä iskettiin ensimmäisenä esikasvatusmultaan. 

Isolehtiset muratit ovat suosikkejani. Niitä yritän taas talvettaa, vaikkei kuiva sisäilma olekaan otollisin paikka niille. 

Vanhat opetustaulut ovat aina herättäneet minussa lämpimiä tunteita. Onneksi olen saanut muutaman kauniin omaksenikin. Aitoja, vanhoja Ebba Masalineja minulla ei ole. Mutta Taito Shopista tilaamani julisteet tuovat lohdutusta tähän puutteeseen. Saunan pukuhuoneen siivous ja kevyt stailaus toteutettiin julisteiden myötä. Koska sinne ei mahtunut kuin yksi uusi taulu, piti toiselle taululle keksiä uusi paikka. Se sopikin kivasti mökin eteiseen. Olipa onni, että pirttipenkitkin olivat jo aiemmin saaneet uuden laastinharmaan maalikerroksen entisen vahvan laventelin päälle. Kokonaisuus on nyt harmonisempi. 

Mökin vintiltä löytyneet tulitikkuaskien kannet päätyivät värikopioina pukuhuoneen seinälle. 

Sininen hetki pukuhuoneen ikkunasta

Vaja kylpee vielä loppukesän auringossa. Vanha kansakoulun pulpetti palveli kaksosten käytössä pitkään. Toivottavasti se pääsee taas jonain päivänä kovaan käyttöön.

Lyhdyt syttyvät iltojen pimenemisen myötä. 

 

Kesän harvoja kirppishurahduksia oli tämä vanha rekkari. Kilpipiileaa minulla on useammassa ruukussa, se on kiitollinen jaettava. 

Mökillä sävyt vaihtuivat pikkuhiljaa tummempiin.

Tämä rautalankateos oli tuliainen Joensuun idyllisestä Taitokorttelista.


Näkymät Taitokorttelin kadun puolelta Pielisjoelle




Oven oikealla puolella näkyvän taulun sain juuri enoltani. Taulu oli aikoinaan isomummini kotitalon seinällä Tuuloksessa.

Elokuussa kävimme Turussa, Vegåniassa, vegaanisessa katuruokatapahtumassa. Ohi kävellessä ehdittiin katsoa myös nähtävyyksiä. 

Arjen kokkailut ovat meillä jatkuneet vegaanisina, paluuta entiseen ei ole. Kesäkurpitsa on näköjään kuulunut moneen reseptiimme. Yhteishyvän kesäkurpitsaspagetti in lisäsin herkkusieniä.

Pata pääsi käyttöön K-ruoka-sivujen 

kesäkurpitsapaistoksessa. 

Vegaaninen kesäkurpitsalasagne  maistui kaikille.

Vaikka netti on täynnä maittavia, uusia reseptejä, on kauniita ruokakirjojakin ihana selata. Suosikkikirjani on tällä hetkellä Paula Heinosen Vegaanin kotiruokaa, minkä olen lainannut kirjastosta. Siitä toteutettiin eilen kermainen tomaattikeitto sekä  maukkaat mustapapupyörykät yrttikaurakermakastikkeessa, mistä riitti syötävää seuraavaksikin päiväksi. 

Viikonloppuherkutteluun ja teehetkeen leivottiin omena-ansa.

Kotona syksyyn kuuluu kynttilät ja tuoreet kukat...

...ja välillä viikonloppuisin kahdenkeskinen illallinen. Tällä kertaa ruokaisa katkarapusalaatti, resepti omasta päästä. 

Perjantaisen lyhyen työpäivän jälkeen on viikon paras hetki käsillä. Matka jatkuu pyörällä uimahallille, josta uinnin ja saunomisen jälkeen on hyvä fiilis aloittaa viikonloppu. Usein se alkaa keilahallista.

Reipasta lokakuun puolivälin aikaa!

- Carola -