torstai 21. kesäkuuta 2018

Viikonlopun viettoa

Viikonloppuna vietettiin vuorokausi mökillä ja toinen kotosalla. Perjantaina innostuimme siivoamaan vierasmajamme, joka on siis huone ilman keittiötä.  Siellä mahtuu neljä henkilöä nukkumaan, yksi tyttären vanhassa sängyssä ja kolme kerrossängyssä, jonka alapetin saa levitettyä kahdelle.

Neljä vuotta sitten maalasimme mäntypaneeliseinät ja -katon valkoiseksi. Lattian päältä revittiin muovimatto pois ja se maalattiin harmaaksi. Näin sisustuslehdessä tuolloin vinkin laventelin värisestä maalista. Halusin kokeilla tätä ehdottomasti johonkin. Mutta ostinkin paljon tummemman sävyn ja maalasin sillä kerrossängyn, vanhan ikkunan edessä olevan pöydän ja mökin eteisessä olevat -80-luvun pirttipenkit. Tai tarkemmin sanottuna Venla-tyttäreni maalasi kylläkin nuo penkit.

Mökin tekstiilit ovat olleetkin suurelta osin käytössä Venlan huoneessa. Mutta sitten tuli hempeä vaaleanpunainen kiintiö täyteen. Tyynyt olen ostanut vuosia sitten työskennellessäni Pentikin myymälässä. Kuosista olen pitänyt aina. Räsymatto on löytynyt Citymarketin alesta. Lattialla oleva vihreäksi maalattu pärekori oli roskisdyykkaus työpaikkani jätekatoksesta. Vanha ikkunan poka on aikoinaan ollut makkarissamme, teksti on jostain halpiskaupasta. Harsokatos on ollut tärkeä Veera-tyttärelleni, täällä se suojaa myös mahdollisilta itikoilta. 

Vierasmajassa olevan kaapin olen voittanut työpaikan arpajaisissa. Kaapissa on aikoja sitten säilytetty vanhoja kansakoulun opetustauluja. Nyt se on käännetty vain toisinpäin. Kaappi on ollut poikani Antonin huoneessa, kun vaatteet olivat vielä pienempiä. 


Maja on aikoinaan miesystäväni suunnittelema ja kavereidensa kanssa toteuttama. Se on tontin alapihalla ja sen vieressä virtaa joki, tai puro.

Lauantaina veljeni tuli harrikallaan käymään ja toi mukanaan mansikoita kesätorilta. Päivä meni puutarhatöitä tehdessä. Pitkään jatkunut kuivakausi on tehnyt kastelemisesta haastavaa, koska juoksevaa vettä ei ole ja kerätty sadevesi on käytetty jo aikoja sitten. Lähellä asuva Ekin eno, Maukka, tuli apuun ja saimme lainata hänen uppopumppuaan, joka nosti agrigaatin avulla joesta kasteluvettä tuhannen litran vesikonttiin.

Sunnuntaina onkin nautittu auringosta kotona, aamupäivällä tehtiin tunnin pyörälenkki järvi- ja harjumaisemissa. Ruokailu hoidettiin tällä kertaa paikallisessa Sushi Housessa. 

Toivon oikein ihanaa juhannuksen aikaa kaikille!

Olisi kiva lukea kommenttejanne.

        Terkuin, Carola















 Tilkkupeitto on häälahja amerikkalaiselta vaihto-oppilasperheeni äidiltä. Se on nykyään jo vähän rikkinäinenkin. Mutta se käy vielä sohvanpeitteenä kerrossängyssä. Kuvion nimi on lumipallo.





Tällä polkupyörällä Ekin pappa teki kymmenien kilometrien työmatkansa.




Tumman laventelin väriseksi maalaamani kerrossänky on kätevä, koska alapetin saa sijattua kahdelle. 






Kuistilla on miesystäväni, Ekin, papan itse tekemä punainen keinutuoli.









perjantai 15. kesäkuuta 2018

Hauska nähdä!




Moi!

Tässä nopea selfie esitelläkseni itseni. Oman blogin perustaminen on ollut ajatuksissa jo pitkään. Mutta vasta nyt se näkee päivänvalon. Vuoden alussa siihen olisi ollut rutkasti aikaa ollessani pitkällä sairaslomalla. Valitettavasti vain sairauteni syy oli olkapään leikkaus ja siitä kuntoutuminen eikä käteni taipunut edes näppäimistölle. Nyt on asiat paremmin ja täällä sitä ollaan. Somessa olen eniten seikkaillut instagramissa, siellä minulla on tili nimeltä @carolannika. 

Jatkossa tulen julkaisemaan juttuja kaikesta minulle tärkeistä asioista, jotka ovat oikeastaan hyvinkin arkisia. Rakastan värikästä ruokaa, herkullisia teehetkiä, kirppislöytöjä ja kierrätysideoita. Kukat tuovat minulle suurta iloa. Koen liikkumisen ja mökin puutarhassa touhuamisen tärkeäksi. Rakkainta minulle on tietysti perhe eli kolme lastani, 21-vuotiaat kaksoset, 16-vuotias tyttäreni sekä miesystäväni. Heistäkin varmasti kuullaan vielä. 

Nyt suuntaan mökkiä kohti.

Oikein ihanaa viikonloppua!




Carola