Kolmena viime vuotena olemme laittaneet joululahjarahat matkaan. Tällä kertaa suuntasimme Venlan ja Ekin kanssa Krakovaan, Puolaan. Pakettimatkat olemme aina ostaneet Kaleva Travelilta.
Lähdimme matkaan talvilomaviikolla, keskiviikkona puolilta päivin, ja vietimme paikanpäällä neljä yötä. Lensin ensi kertaa Norwegian Airlinesillä. Lentoyhtiö toivoi kentällä, että laittaisimme myös käsimatkatavaralentolaukkumme ruumaan, koska lento oli täynnä. Tämä sopi meille, koska meillä oli joka tapauksessa yksi ruumaan menevä laukku. Lento Krakovaan kesti alle kaksi tuntia.
Menimme junalla keskustaan, Krakowska-ostoskeskukseen saakka. Eräs vartija osasi näyttää suunnan, josta Dluga-katu ja Hotelli Yarden löytyisi. Jatkoimme suunnistamista kännykän avulla.
Paikallisten englannin taidossa ei ole kehumista, toki monien ravintoloiden ja hotellihenkilökunnan kielitaito oli erittäin sujuvaa.
"Kotikatumme" oli kuuluisa lukuisista morsiuspukukaupoista, ja puvut olivatkin hyvin kauniita.
Saatuamme laukut hotelliin lähdimme lähipizzeriaan syömään. Venla oli jo tässä vaiheessa flunssassa, joten hän jäi ruoan jälkeen hotelliin lepäämään. Eki ja minä lähdimme tutustumaan lähiympäristöön. Kävelimme Vanhankaupungin, Rynek Glównyn, torille, jossa sijaitsee Mariankirkko 1300-1500-luvuilta sekä Verkahalli (Sukiennice), joka on ollut kaupungin tärkein kauppapaikka keskiajalta asti. Nyt siellä tosin myytiin meripihkakoruja ja turistikrääsää. Kirkkoon tutustuminen ei iltakuuden jälkeen enää onnistunut, se oli jo rukouskäytössä.
Torstaina suuntasimme Wieliczkan suolakaivosta kohden. Kovasti yritimme junalla sinne mennä. Mutta bussi nro 304 meidät sinne loppujen lopuksi vei. Bussin lähtöpaikkaa ei ollut helppo löytää. Monta mutkaa oli matkassa, jotta se lopulta selvisi. Osallistuimme englanninkieliseen kiertueeseen, joka kesti 2,5 tuntia. Suolakaivos oli toiminnassa yli 700 vuotta ja se oli ensimmäisiä Unescon maailmanperintökohteita. Tunneleita on kaivettu yli 300 km, jopa 300 metrin syvyyteen. Matkanvarrelle osui suolajärvi, suolasta rakennettuja kappeleita, patsaita ja kohokuvia. Erityistä mielestäni oli se, että kaiken taiteellisen kaivertamisen olivat tehneet kaivosmiehet itse.
Kaikki on kaiverrettu vuorisuolasta, jopa kattokruunut.
Hotellihintaamme ei sisältynyt aterioita, joten aamupalat ja muut ateriat söimme kahviloissa ja ravintoloissa.
Etsimme ja löysimme myös mukavia, uusia, urbaaneja, vegaanisia ruokapaikkoja.
Emme me aikuisetkaan enää kaipaile liha-aterioita, kun monipuolinen vegaaninen makumaailma on tullut tutuksi ja hyväksi havaittu.
Matkamme tärkeimpiä vierailukohteita olivat Auschwitz I (20 hehtaaria) ja Auschwitz II Birkenau (171 hehtaaria) eli entiset keskitysleirit, jotka ovat suurimmat holokaustiin liittyvät paikat. Olimme Venlan kanssa molemmat kovassa flunssassa. Mutta pitkän pohdinnan jälkeen lähdimme kuitenkin koko päivän kestävälle retkelle, minkä ostimme hotellin vastaanotosta. Olimme varaamassa retkeä niin viime tingassa, että virkailija sai tehdä töitä, että meille vielä englanninkielinen ryhmä löytyi. Matka maksoi 180 zlotya eli kolmisenkymppiä per henkilö. Minibussi haki meidät hotellin ovelta ja toi myös samaan paikkaan. Retki sisälsi matkojen (noin 60 km suuntaansa) lisäksi opastuksen paikan päällä.
Opastuksen aikana ei ole ruokailumahdollisuutta, joten pienet omat eväät on hyvä ottaa mukaan ja haukata niitä bussissa. Museoalueelle ei eväitä eikä A4-kokoista suurempaa laukkua saa ottaa ja sinne mennään turvatarkastuksen läpi.
Tästä portista ("työ vapauttaa") orjatyöhön kelpaavat vangit kulkivat myöhään päivän päätteeksi takaisin leiriin kantaen mukanaan päivän aikana kuolleiden tai surmattujen tovereidensa ruumiita.
Auschwitz ei valikoitunut vahingossa keskitysleirin paikaksi.
Vankien saapuessa leirille he olivat epätietoisia mihin olivat tulossa. Tilannetta pidettiin rauhallisena vakiovastauksilla mitä olisi luvassa. Ihmiset jaettiin heti yhdellä peukalonliikkeellä joko orjatyöhön kelpaaviksi tai suoraan kaasukammioon joutuviksi, johon päätyi heti noin 80 % tulijoista. Yritystä pitää tilannetta rauhallisena kuvastaa eräs otos, jossa SS-mies taluttaa kädestä pitäen työhön sopimatonta, epätietoista, raajarikkoista juutalaista kaasukammiojonoon, tyyliin "kaikki kyllä järjestyy".
Vangeille luvattiin henkilökohtaiset tavaransa takaisin desinfioinnin jälkeen. Mutta kaikki heidän omaisuutensa varastettiin kultaisista hammaspaikoista lähtien aina naisten hiuksia myöten, joista tehtiin kangasta saksalaiseen vaateteollisuuteen.
 |
| Leirille tuotavien ihmisten tietämättömyydestä mihin olivat joutumassa kertoo myös heidän mukanaan tuomat omat talousastiat. |
Vangeilta takavarikoituja partasuteja, hius-, vaate- ja hammasharjoja.
Lasten kenkiä
Kaikki leirillä syntyneet juutalaislapset murhattiin joko fenoliruiskeella tai ämpäriin hukuttamalla.
Museossa on esillä 30 000 vangin kengät.
Auschwitz I:n käyttämät rakennukset olivat aiemmin Puolan armeijan käytössä. Kymmeneen parakkiin sullottiin yhteensä 17 000 naista (eli noin tuhat ihmistä enemmän per parakki kuin sinne olisi mahtunut) ennen heidän siirtämistään Birkenauhun.
Vain myöhemmin murhattavat työvangit kuvattiin ja kirjattiin ja heille annettiin vangin puvut.
Parakki 11 toimi vankilana. Sen pihalla on myöhemmin uudelleen rekonstruoitu ns. Kuoleman seinä. Vankilan alakerrassa oli kuvaaminen kielletty. Siellä on ns. seisomasellit, joihin sullottiin noin neliön alueelle neljä vankia, joissa he seisoivat 3-10 yötä, mutta lähtivät normaalisti aamulla töihin. Lisäksi siellä oli sellit, joihin ei päästetty valoa eikä raitista ilmaa, jolloin seurauksena oli hidas tukehtumiskuolema. Lisäksi vankeja näännytettiin nälkään, hirtettiin, ruoskittiin tai sidottiin kädet selän takana roikkumaan jalat ilmassa.
Auschwitzissa kaasukammiona toimi armeijan entinen ammusvarasto. Zyklon B -tabletit johdettiin sisään pienistä aukoista ja tabletit muuttuivat lämmön vaikutuksesta tappavaksi kaasuksi. Kun Birkenaun kaasukammiot ja krematoriot valmistuivat, tästä paikasta tuli SS-miesten pommisuoja.
Auschwitz II-Birkenau oli natsien suurin keskistysleiri, noin 5 minuutin ajomatkan päässä Auschwitz I:stä.
Birkenaussa oli tiili- ja puuparakkeja, joista suurin osa on jo huonon kuntonsa takia purettu. Leiri oli jaettu osastoihin, jotta vangit eivät pystyneet kommunikoimaan toisten osastojen kanssa ja näin suunnittelemaan mitään laajamittaista kapinaa. Savupiiput ja tulisijat olivat rakennettu lähinnä silmänlumeeksi ja ulkomaailmaa varten.
Tässä parakissa naisvangit odottivat kuolemaansa ilman vaatteita, ruokaa, juomaa, lämmitystä. Moni kuoli jo ennen kaasukammioon joutumistaan.
Ennen kaasukammioiden ja krematorioiden IV ja V tuhoamista ne näyttivät tältä. Kaasukammioihin oli rakennettu silmänlumeeksi naulakoita ja suihkuja, jotta tilanne säilyisi mahdollisimman rauhallisena. Koko alueen tuhoamisteho oli noin 4700 ruumista päivässä. Tuhkat upotettiin läheiseen lampeen.
SS-miehet räjäyttivät kaasukammiot ja krematoriot tammikuussa -45. Näissä tiloissa murhattiin kahden vuoden aikana noin miljoona ihmistä.
Seuraavana päivänä koitti kotiinpaluu. Aikaa olisi ollut vielä käydä Wawelin katedraalissa. Mutta sunnuntai-aamupäivällä se ei ollut mahdollista ja toisaalta oma kuntokin alkoi flunssan takia olla niin huono, ettei enää jaksanut.
Käynnistä on vaikea tehdä mitään sanallista yhteenvetoa, se kosketti. Uskon myös lauseeseen, että ihmisen on hyvä tuntea historiansa, jottei hän tee samoja virheitä kahta kertaa.
-Carola-
